12. elo, 2016

Laituri

Ajelin pitkästä aikaa lapsuuden maisemissa pitkin Tikkakosken teitä. Maisemat olivat kaunistuneet ja muuttuneet positiivisempaan suuntaan. Teiniajasta muistan taloröttelöt ja pusikoituneet puron varret, joissa tuli pyörittyä. Paljon hyviä muistoja kulki ajatuksissa maisemien vaihtuessa ja auton lipuessa hiljalleen kirkolta Länsirannalle.  Huoltoasemasta oli vain kuoret jäljellä, sielläkin tuli välillä istuskeltua. Monaria ei enää ollut, lukio oli paikoillaan ja uudelleen rakennettu ala-aste. Tuolla pururadalla tuli leikittyä lapsena ja hikoiltua teininä. Länsirannalle tuli joskus uitua Itärannalta jäätelön ostoon, enää ei ole kauppaa Länsirannalla. Luonetjärvi jätti upeine hiekkarantoineen ja useine laitureineen syvän jäljen nuoruuteeni. Laituri, sieluni rauhoituspaikka. Laituri, lupaus ajatuksen lentää, vapaana pilvien sekaan. Varpaat järven pintaa rikkoen tekee väreitä. Tuuli käy hiuksissa ja melkein tukka lähtee. Lähtee myös pahamieli ja pahat puheet. Laituri ja sauna - lempipaikkani kylmässä maailmassa.