16. syys, 2015

Paikannus

Kun meille läheinen henkilö tai lemmikki katoaa, toivoisimme paikanninta (lähetintä) kaikille. Pystyisimme nopeasti löytämään tietokoneelta oikean alueen, mistä hakea eksynyttä.

Olemme välillä itsekin pois kartalta, pyrkiessämme ulos kauppakeskuksista tai oikealle mökkitielle. Kuinka helppoa olisi katsoa älypuhelimesta apua.

Toisaalta, kun oikein alkaa miettiä asiaa, en haluaisi itselleni paikanninta. Jo nyt minusta on paljon tietoa nettimaailmassa. Facebook tarjoaa laihdutusohjelmia, kun vain ajattelen painoani. Netti tarjoaa "oikeanlaisia" asioita tai meitä kiinnostavia mainoksia seuraamalla seikkailujamme bittimaailmassa.

Netin karttaohjelmat ovat hyviä. Voi mukavasti suunnitella seuraavan päivän ajomatkaa kartalla, kone kertoo matkan pituuden ja keston. Navigaattori on myös hyvä ja helppo, mutta jättää pois suunnittelun ja harhaanajon mahdollisuuden. Mukavimmat ja muistetuimmat reissut ovat harhamatkoja. Esim. aamulla kello kuusi matka Rovaniemen rautatieasemalta Kittilään mutkistuu, kun löydämme itsemme umpihangesta ja lumisateessa Joulumaan pihalta. Tai kun yritämme löytää Vaasasta tietä Jyväskylään ja tupsahdamme aina vain samalle tehdasalueelle. Ja se tunne, kun uppo-oudossa paikassa suunnistaa suoraan oikeaan paperilapun avulla.

Kaikesta huolimatta haluaisin kaikille lapsille, vanhuksille, läheisille ja lemmikeille ihonalaisen seurantalaitteen.

Elokuvaesimerkkejä liiallisesta bittiholhouksesta ovat mm. Total recall, Wall-E, The Fifth Element ja Minority report. Ja muuten läheltä liippaava Salaliittoteoria.