13. touko, 2015

Bäkkää

"Äiti, mä en haluu kävellä kouluun. Siellä sataa kaatamalla." -"Sadetakki niskaan ja kumpparit jalkaan. Voit kävellä lätäköissä." -"Enkä. Mikset sä voi viedä mua autolla? Kaikki muutkin viedään, äiti." -" En vie. Minä menen metsään koiran kanssa." -"No höh."

Näin keväällä sateet voimistavat vihreyttä. Sammaleet imevät itsensä täyteen vettä ja loistavat syväävihreää. Juuri puhkeamaisillaan olevat puiden lehdet häikäisevät. Kotilot rapsahtelevat mukavasti saappaiden alla. Madot tarrautuvat kengän pohjiin, matkaavat uusille, pehmeämmille maille. Linnut saavat juhla-aterian.

Ketunleivän valkoiset kukat ovat supullaan, odotellen aurinkoa. Kielon lehdet keräävät pisaroita lehtisuppiloihin. Kevät antaa vielä odottaa. Niin antavat vanamotkin.

Minä kirmaan koiran perässä yli sammalmättäiden, läpi satumetsien keltaisessa sadeviitassa ja punaisissa kumppareissa ja hoilaan: "Dädädädädädädä... bäkkää" (eli Batman). Samoin lauloi eräs pikku poika vuosia sitten juostessaan lätäköltä toiselle.